Luulisin, että sama pätee myös ns. normaaleihin kokouksiin. Itse olen ainakin huomannut tylsistyväni aika nopeasti kokouksissa istuessani.
Aivan ehdottomasti.
Sanoisin että sellaisissa kokouksissa ei tylsisty joissa on itselläkin jotain inputtia, asialistalla jotain johon itse voi ja haluaa vaikuttaa. Olen ollut kokouksissa jossa on päässyt esittämään jotain oman homman kannalta olennaista tai on tarvinnut oman erikoisosaamisen pohjalta selittää mikä on tai ei ole mahdollista toteuttaa, eikä niissä pääosin tylsistytä, ja vastaavasti olen ollut vielä useammassa kokouksessa jossa mikään käsitelty asia ei ole etäisestikään koskettanut minua eikä minulla ole ollut mitään tähdellistä palautetta sen pakollisen nyökyttelyn ja “mmh, mm, joo, mmmm” lisäksi.
Tämän pohjalta sanoisin että se keskeisin ongelma on kokouskulttuurissa jossa a) kokouksia pidetään ihan turhaan ja b) kokouksiin kutsutaan porukkaa tarpeettomasti. Tosi moni asia voitaisiin hoitaa kahdenkeskisesti sähköpostilla ja vielä useammassa asiassa jossa mennään kokoukseen voitaisiin käyttää vähän harkintaa että sellaisille tahoille jota asia ei kosketa lähetetään kyllä periaatteesta kutsu mutta läsnäoloa ei vaadita tai edes odoteta jos heiltä ei tarvita lausuntoa asiaan eivätkä itse koe haluavansa jotain mielipidettä esittää. Jos joku istuu kokouksen läpi ilman yhtäkään puheenvuoroa niin olisikohan ollut hyödyllisempää että olisi senkin ajan tehnyt töitään?
Jos löydät itsesi turhan usein palavereista, joihin on kutsuttu tarpeettoman paljon porukkaa, niin tässäpä hassunhauska leikki palaverin ajaksi: arvioi osallistujien tuntipalkka (+ muut kulut, jotka firma maksaa työntekijän työtunnista), laske kulut yhteen ja kerro kokouksen kestolla. Lopputuloksena olet saanut arvion kokouksen hinnasta, jonka voi sitten huolettomasti ohimennen mainita pomolle vaikka lounaan yhteydessä!
Kamera kiinni ja omalla läppärillä Sopuliin meemejä selaamaan. Eipä väsytä enää.
Nykyisessä firmassa on kyllä kaikenmaailman teams ja zoom kokousta joka sormelle ja varpaalle mutta onneksi frima on panostanut ihan pätevään langattomaan kuulokemikki-yhdistelmään ja ainakaan oman osaston kulttuuriin ei kuulu että pitäisi pojottaa kameran edessä pöhinää säteillen. Läppärin kamera, sikäli kun se nyt jostain ihmeen syystä sattuisi edes olemaan päällä (koneessa on ihan oma mekaaninen vipu sille että kameran linssin eteen tulee este ja koko vehje menee ihan sähköisesti pois päältä) niin se sojottaisi joko irtonäytön taustaan tai kattoon. Jossain on varmaan ihan usb-kamerakin mutta se ei ole nykyistä työkonetta nähnytkään.
Meillä taas on sellainen kulttuuri, että saa pitää kameran pois päältä jos haluaa. Ja jostain ihme syystä meidänkin tiimissä usein jopa 5/8 tyyppiä pitää vapaaehtoisesti kameran päällä stand-upin aikana. Puhuvat 3-5 minsaa ja lopun aikaa sitten pönöttävät hiljaa kameran edessä.
Minä taas kuuntelen toisella korvalla onko mitään minulle oleellista (yleensä ei) ja selailen nettiä tai käytän ajan hyödyksi putsailemalla hampaita hammaslangalla - jotain mitä en haluaisi työtovereiden näkevän!
Redditissä tuli muuan vinkki kerran vastaan:
Nouse ylös kokouksen aikana.
Jos niin ei voi kuitenkaan tehdä, nosta toinen jalka pöydän alla ilmaan ja pidä sitä siinä. Kun alka sattua liikaa, vaihda toiseen jalkaan.Etäkokouksissa ainakin voi haalia ympärilleen joitakin ärsykkeitä joita näpertää, klikkeriä, fidget spinneriä. Voi esim. kutoa ja jopa pelata pelejä, jotka ei vie (liikaa) keskittymistä itse kokouksesta!
